| |
Kumulatiiviset virheet ja
muita urheilupäivän sattumuksia
|
| Eräänä kirpeänä lauantaina penkkiurheilijan vaimo valmistautui palaamaan kotikaupunkinsa urheilutalolle noin kymmenen vuoden jälkeen. Lapsuuden lyhyeksi jäänyt telinevoimistelu-ura ja myöhemmät satunnaiset koulusta tehdyt vierailut kummittelivat mielessä, kun tutut portaat johdattivat eksyneen lampaan taas talon uumeniin. Oli jokseenkin yllättävää, että sisätilojen tuttu tuoksu (lue: haju) aktivoi välittömästi vanhat muistot. Haikeassa nostalgiassa ei silti voinut jäädä rypemään, sillä tositoimet odottivat. Edessä oli varsinainen urheilupäivä penkkiurheilijan vaimolle ennestään tuntemattomien lajien parissa. |
FC Popa kohtasi Urheilutalolla TP-Kaarlen Kokkolasta futsalin merkeissä.
Jarno Kylmänen/ UrheiluPori.com |
Ensimmäinen tuttavuus oli jalkapallon sisätiloihin kahlehdittu serkku, futsal. Sen suhteen ennakko-odotukset olivat ristiriitaisia. Jalkapallo on nimittäin urheilulajeista ainoa, joka koskaan on saanut allekirjoittaneen vapaaehtoisesti television ääreen, tosin silloinkin vain Euroopan- tai maailmanmestaruustasolla. Miten sitä muka voisi viihdyttävästi pelata sisällä? Osoittautui kuitenkin hyvin pian, että palloa ei ainoastaan ollut mahdollista potkia sisälläkin, vaan peliä oli myös kiinnostavaa seurata. Seuraamista tosin vaikeutti huomattavasti se, että runsaslukuisesta yleisöstä useimmat yläkerran eturivissä olleet seisoivat koko ottelun ajan. Amatöörin olisi ilmeisesti joko pitänyt saapua paikalle aikaisemmin päästäkseen itse eturiviin tai nousta takarivissä seisomaan. Jotenkin tuntui siltä, että seisomiseen olisi kuitenkin tarvittu kiihkeämpää |
| asianharrastajuutta. Ensimmäinen puoliaika meni istuessakin hyvin, mutta toisella puoliajalla näkökenttä kaventui siivuksi, jossa vaihtelevasti vilahteli sukkia ja tossuja, mutta pallo vain harvoin. Ymmärrettävästi tämä hieman laimensi kokemusta. Kokonaisuudesta jäi kuitenkin mieleen muutamia loistavia torjuntoja ja pallon hurjia ilmalentoja milloin mihinkin. Oli myös hauska huomata, ettei futsal näköjään ole kovin ryppyotsaista puurtamista. Pelaajat tuntuivat kommunikoivan vastapuolen kanssa hymy huulessa. Pelikokemuksen kruunasi tietenkin kotijoukkueen voiton myötä saavuttama hopeamitali. Futsalista hampaankoloon jäikin ainoastaan säännöstön selvittämätön mysteeri: mitkä ihmeen ”kumulatiiviset virheet”? |
Urheilupäivän toinen ohjel-manumero oli naisten salibandyottelu. Sen alku ei ollut lupaava. Allekirjoittanut kiiruhti alakerran katsomoon juuri pelin alkaessa ja havaitsi, että vain ylimmät penkit oli vedetty auki. Seuralaisena ollut siippa kiipesi käytännössä olemattomien jalansijojen avulla ketterästi ylös ja houkutteli penkkiurheilijan vaimoa seuraamaan perässä. Epätoivoinen itsensä ylös kampeaminen ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja siipan täytyi lopulta hinata allekirjoittanut |
FBT Karhut sai vastaansa Jeppiksen.
Jarno Kylmänen/ UrheiluPori.com |
|
vaakatasossa ylös. Katsomoon siis saavuttiin rähmällään, eikä erityisen sulokkaasti, ja muutama mustelmakin tapauksesta jäi muistoksi. Asiaan tietenkin kuului, että hetken päästä havaitsimme parin metrin päässä olleet portaat. Näyttävästä sisääntulosta toipumisen jälkeen oli miellyttävää huomata, että myös salibandya voi olla kiinnostavaa seurata katsomosta käsin. Huomion kiinnitti erityisesti mahdottomalta tuntunut maalivahdin urakka. Miten kukaan voi saada niin pientä ja hallitsemattomasti pomppivaa palloa kiinni?
Yhteenvetona voisi sanoa, että kahteen uuteen lajiin tutustuminen avarsi jälleen hieman käsitystä siitä, miten monipuolista urheilu voi olla. Ja nyt saatiin myös uusia urheilutaloon liittyviä muistoja niiden vanhojen puomilta putoamiseen ja hampaan huulen läpi iskeytymiseen liittyvien lisäksi.
Jotta uusista kokemuksista riittäisi raportoitavaa jatkossakin, penkkiurheilijan vaimo pyytää lukijoilta ehdotuksia tutustumisen arvoisista urheilulajeista ja liikuntamuodoista. Ehdotuksia voi lähettää osoitteeseen: penkkiurheilijanvaimo@urheilupori.com | |
